Sadesäitä ja karvapäitä

Palasin eilen Helsinkiin miksausreissultani, päästäkseni katsomaan Karvakuninkaiden keikkaa (siitä lisää alempana). 
Mökillä satoi lähes koko ajan, mikä helpotti sisällä navetassa kököttämistä. Homma alkaa olla lähes valmis. Levy-yhtiösetä Karin kuuntelukäynnin jälkeen tekemästäni 16-kohtaisesta muistilistasta on jäljellä kuusi kohtaa, joista yksi ei edes varsinaisesti enää riipu minusta. 
Miksaushommien lisäksi kirjoitin seuraavalle levyllemme kaksi uutta biisiä ja aloitin kolmatta, mutta se ei välttämättä sovi kyseiselle albumille. Toisesta levystä on tulossa omasta mielestäni paljon ensimmäistä edistyneempi. Pidemmälle viety. En osaa kuvata sitä muulla tavoin. Paitsi ehkä voi sanoa, että siitä tulee myös rajumpi.

Logic X ja uusi biisi. (Varsin rajut) lyriikat sumennettu. Koneen takana ystäväni Kimin hieno maalaus.

Kuten sanottu, eilen olin illemmalla myös katsomassa (ja kuvaamassa) Suomen Karvapääkuninkaat 1968 -yhtyeen keikkaa Semifinalissa.

Karvapäiden laulajakitaristi Mikko Toiviainen

Mahtavan keikan vetivät! Viimeksi näin yhtyeen meidän yhteiskeikalla LeBonkissa muutama viikko sitten, ja olin jo silloin vaikuttunut, mutta nyt meininki oli vielä paljon energisempää. Näistä miehistä on tulossa jotain isoa!

Keikan jälkeen juttelin tovin pääkarvapää Mikon ja Pimeys-yhtyeen Pekan kanssa mm. mystisistä levy-yhtiösedistä (terveisiä Karille!), miksauksista sekä yhdestä salaisesta (älkää kertoko kellekään, hys!) ja kiistanalaisesta ideasta, johon liittyy jollain tapaa eräs yhtyeeni, karvapää-Mikko ja yksi biisi. 

Matkalla kotiin kuuntelin pari kertaa Pimeyden Helsinki-biisin ja muuta öisiin bussiajeluihin sopivaa musiikkia.
Rakastan Helsinkiä yöllä! 

Nyt pitäisi varmaan siirtyä kellarityöhuoneestani yläkertaan, sillä siellä on Jaakko Heinimäki.